14. joulukuuta 2013

Ensimmäinen treeni PT:n kanssa ja Angry Birds - leuanvedot

Torstaina se siis tapahtui. Elämäni ensimmäinen treeni Personal Trainerin kanssa. Minua jännitti etukäteen tosi paljon, sillä en tiennyt yhtään mitä olisi tulossa. PT oli uhkaillut lupaillut ensimmäiselle kerralle jonkinlaista kuntotestiä, mutta lopulta hän oli päätynyt siihen, että haluaa ensimmäisellä kerralla käydä läpi joitakin perusliikkeitä salilla, jotta päsee tutustumaan tekniikkaani sekä treenityyliini. Kuntotesti pidetään sitten seuraavalla kerralla.

Koska olin nimennyt yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistani puolimaratonin ensi vuonna, alkoi yhteistreeni lyhyellä lämmittelyllä juoksumatolla. PT tarkkaili juoksutekniikkaani eri juoksunopeuksissa ja antoi vinkkejä tekniikan kohtentamiseksi. Lähtökohtaisesti juoksutyylini on kuulemma ihan hyvä. Kehuja sain siitä, että pääni ei "pomppinut" ylös ja alas, vaan linja pystyi tasaisena koko ajan. Parannettavaa löytyi mm. käsien liikkeestä, joiden olisi hyvä liikkua vähän enemmän juoksun tahdissa. Tällöin ylävartalo "vauhdittaisi" juoksua paremmin ja happi kulkisi tehokkaammin, kun hartiat eivät olisi täysin pysähdyksissä ja tukossa. Tismalleen saman kommentin sain viime keväänä juoksukoulussakin, eli täytynee alkaa kiinnittää asiaan oikeasti vähän enemmän huomiota. PT:n on juossut lukuisia puolikkaita ja kokomaratoneja, joten luotan kyllä hänen juoksuvinkkeihinsä ja ammattitaitoonsa tässä(kin) asiassa.

Salin puolella ehdittiin tehdä viittä eri liikettä, mutta nämä olivatkin sitten niin kokonaisvaltaisia, että treeni aiheutti seuraavalle päivälle aikamoisen kokovartalojumin. Treeniliikkeet olivat takakyykky, suorin jaloin maastaveto, (avustettu) leuanveto, etunojapunnerrus sekä lisäksi yksi aika killeri vatsalihasliike.

Olen aina vähän epäillyt, että voiko Personal Trainer muka oikeasti tuoda treeniin hintaansa nähden "riittävästi ekstraa", kun kyllähän minä saan kropan hapoille ja hien virtaamaan salilla yksinkin. En muuten epäile enää, sillä jo ensimmäinen yhteistreeni osoitti, että hyvä PT auttaa nostamaan treenitehon aivan uudelle tasolle. Tämä ei kuitenkaan johdu ole siitä, että tankoihin ladattaisiin koko ajan lisää painoja, vaan siitä, että PT pitää huolen siitä, että liikkeet tehdään alusta loppuun oikealla tekniikalla. Sain jo ensimmäisen treenimme aikana  oppitunnin siitä, että hyvin pienet jutut, esimerkiksi lapaluiden asento tai katseen korkeus, voivat vaikuttaa liikkeen intensiteettiin ja "hikikertoimeen" merkittävästi.

Jokainen liikesarja alkoi niin, että PT näytti ensin liikkeen oikean tekniikan, ja sitten pyysi minua tekemään liikkeestä muutaman toiston kevyillä painoilla (tai jopa ilman). PT ei korjaillut tekniikkaani kesken sarjan, vaan kertoi huomionsa aina sarjojen välissä. Ensimmäisen sarjan sain siis aina tehdä ns. "omalla tekniikalla" ja kappas, toinen kierros, joka tehtiin PT:n tekniikkakorjausten jälkeen, oli aina ihan järkyttävän paljon raskaampi kuin se ensimmäinen, vaikkei painoja juurikaan lisäilty.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa etunojapunnerrus. Olen aika ylpeä ennätyksestäni, joka on 20 miesten punnerrusta. Vedinkin siis ensimmäisellä kierroksella innokkaasti 15 punnerrusta. Tauolla PT sanoi minulle, että tiedäthän, että punnerrus on rintalihasliike? Pidäpä seuraavalla kerralla huoli, että lapaluut pysyvät mahdollisimman lähellä toisiaan niin, että et saa niin paljon apuja yläselältä. Otin vinkistä vaarin, ja jaksoin toisella kierroksella hädintuskin 7 punnerrusta. Vaikutus kohdistui nyt paljon puhtaammin rintalihaksiin ja käsivarsiin. Jos jotain hyötyä tuosta rääkistä oli, niin ainakin se, että jos joskus osallistun punnerruskilpailuun (esim. firman pikkujouluissa), niin tiedänpä ainakin millä tekniikalla kannattaa punnertaa, että saa mahdollisimman paljon toistoja. Haastepunnertajan salainen ase on siis yläselän "pyöristys", jolloin selkä tulee avuksi, mutta salitreenajan kannattaa ehkä keskittyä kohdistamaan punnerrustehot sinne, minne kuuluukin. Näin ainakin minä pyrin tekemään jatkossa. Selkäliikkeet sitten erikseen... esimerkiksi leuanvetotangossa!

Treenin koomisin hetki koettiinkin sitten tosiaan leuanvetojen yhteydessä. Maailmassa ei ole olemassa riittävän suuria lainausmerkkejä, jotka voisin laittaa sanan "leuanveto" ympärille. Tavallisia leuanvetoja ei edes yritetty, vaan lähdettiin heti liikkeelle kuminauha-avusteisesta versiosta. Leuanvetotankoon laitetaan roikumaan paksu kuminauha, jonka lenkuran päälle astutaan toisella jalalla "seisomaan". Ideana on siis se, että kuminauha auttaa sinua vetämään itseäsi ylöspäin silloin, kun omat ylävartalon voimat eivät vielä yksin riitä. Noh, kuminauha tai ei, niin enhän minä jaksanut vetää itseäni ylös edes yhtä kertaa. Ensimmäinen sarja mentiin siis niin, että PT nosteli minua ylöspäin :D Sarjan lopussa PT sitten kohteliaasti totesi, että haetaanpa vielä toinenkin kuminauha.

Toisella kierroksella jalkani alla oli siis kaksi paksua kuminauhaa, ja johan alkoi tyttö sinkoilla kohti kattoa :D Kyllä jouduin vetämään itseäni ylöspäin ihan toden teolla, mutta välillä mietin, että onkohan mahdollista, että nämä kuminauhat sinkoavat minut avaruuteen, jos ote herpaantuu hetkeksi? Olo oli kuin sillä punaisella Angry Birds - linnulla hetkeä ennen kuin ritsa laukaistaan. Whiiiiiiiiiiii! 

Onko se lintu, vai Tiina, joka yritti vetää leukoja? Kuva täältä.

Kolmen "leuanveto"sarjan jälkeen hauikset ja yläselän lihakset olivat hapoilla, ja olin ihan huumaantunut. Minä todellakin aion oppia vetämään leukoja! Ainakin kolme. Vielä jonain päivänä. Matkaa on hurjasti edessä, mutta mikäpäs sen ihanampaa, kuin olla matkalla jonnekin :)

Ehkä turhaa tätä enää erikseen mainita, mutta minulle jäi PT-treenistä todella positiivinen fiilis. Pelkäsin etukäteen, että olisi hirveän vaivaannuttavaa treenata vieraan ihmisen tuijottaessa vierestä. Ja mitä ne muut salitreenaajatkin minusta nyt ajattelee, kun roikun tässä tuplakuminauhassa kuin hämähäkkimies ilman hauiksia? Yhteistreeni oli kuitenkin niin intensiivistä, että en olisi huomannut vaikka Ryan Gosling olisi seissyt vieressäni, ilman paitaa.

Ryan jaksaa varmaan ilman kuminauhaakin. Kuva täältä.

Näitä tunnelmia (ja paljon muutakin) siis lisää ensi viikolla! Herättikö tämä postaus kysymyksiä tai ajatuksia PT-valmennuksesta, puolesta tai vastaan? :) Ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

14 kommenttia :

  1. Aijaijaiiii!!! Kuulostaa niin huipulta!!!! Vitsit mieki haluun voimaa yläkroppaan! :):):):):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimakas yläkroppa olisi kyllä oikein jees! :)

      Poista
  2. Tuommoinen pt-maratoonari olis niin huippu! Puolesta olen ehdottomasti! Ehkä joku päivä itsekin palkkaan ;) tosin kyllä kieltämättä vierastan vielä ajatusta, että ottaisin PT:n vain itseäni varten.. Vaikkakin tiedän, että henkilökohtaisella ja ammattitaitoisella PT:lla saisi tulokset kohisten nousemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tosi hauska sattuma, että tämä PT sattui olemaan innokas juoksija itsekin, sillä tätähän en tiennyt silloin, kun tapaamisen varasin :) Ja samoja ajatuksia käyty läpi täälläkin, että voinko mä, tuikitavallinen jumppaaja, oikeasti palkata itselleni pt:n. Että onko siinä mitään järkeä, onko se liian itsekästä ja ansaitsenko sen todella. Lopulta kuitenkin päätin, että kyllä ansaitsen ainakin kokeilla, oli se sitten vähän hassua tai ei :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen raportti! Näitä lisää. :) Ihana ja niin kuvaava tuo Angry Birds -kuva. :D Voin kuvitella tuon tunteen. :D

    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit :) tällsisia on mukavaa kirjoittaakin, kun samalla tulee muisteltua ja pohdittua, että miten se homma menikään. Esim.mIltä tuntui vetää angry birds-leukoja! Tuli flashback ala-asteen telinevoimistelusta, missä en varsinaisesti loistanut :D mutta tästä on ihan hyvä jatkaa :)

      Poista
  4. Eikää! Siis oon aina ollut vakaasti sitä mieltä, etten "tarvitse" personal traineria. Ei siis sen takia, että olisin jo niin hyvä ja tietäisin ja osaisin kaiken, vaan sen takia, että minulle riittää tällainen mukavuudenhaluinen treeni-intensiteetti, jolla treenini vedän läpi. Tuntuu joo jossain, mutta silti aika iisiä menoa. Mitään "peruskuntoa" kummempaa en treenaamisella haekaan, joten tämä tuntuu riittävän mulle.

    MUTTA. Tämä sun pt-postaus laittoi kyllä ajattelemaan, että josko minäkin joskus...? Voi hitsi Tiina, älä enää aiheuta tällaisia hassuja ajatuksia mun päähän! ;P No ei vaan, mielenkiinnolla jään kyllä edelleen odottamaan uusia tarinoita, jotka ovat varmasti yhtä innostavia kuin tämä! Ja hei tuo Andry Birds -vertaus, hahaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih Liina, varo vaan, blogeja lukemalla voi joskus saada todella hulluja ideoita päähän ;) En minäkään oikeasti "tarvitse" PT:tä, harva perusjumppaaja oikeasti tarvitsee. Uteliaisuus hommaa kohtaan kuitenkin voitti nyt, kun PT-treenaaminen on yleistynyt niin paljon, ettei se enää tunnu tällaisesta tavallisesta (ja melko mukavuudenhaluisesta) kuntoilijastakaan umpihullulta idealta. Niin se vaan nälkä kasvaa syödessä ;D Hauskaa vaihtelua tämmöinen joka tapauksessa on, jos ei muuta! Tervetuloa vaan takaisin lukemaan seuraavia PT-raportteja (ja saamaan päähänpistoja) ;) <3

      Poista
  5. Ihan mahtavaa, että sun pt on myös juoksija! Eikä, siis mäkin ehdottomasti tahtoisin pt:ksi jonkun, joka tietää myös kestävyysurheilusta jotain! :) Eli siis iso peukku! Jos ei nyt kehitystä tule vähän joka saralla, niin ihme ;)

    Treeni kuulosti tosi hyvälle, just isoja liikkeitä ja tekniikat kuntoon! :) Vautsi! Varmasti on rahoille vastinetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin huippu sattuma!!? Mä jotenkin uskon, että kohtalo johdatti mut juoksija-PT:n luo, jotta mä lopettaisin tän perääntymisen ja oikeasti selättäisin sen puolikkaan ensi kesänä ;) Ja todellakin: treeni oli juuri sitä mitä kaipaan! Isoja liikkeitä kunnon tekniikalla ja tekemisen meiningillä. Huomenna on vissiin sitten se juoksutesti...Horror!! (Mutta onneksi keskiviikon Cross sitten "paikkaa tilanteen", eiks vaan? ;D)

      Poista
  6. Ihan mahtava Pt-raportti, kiitos! Oli tosi mielenkiintoista lukea ja kuulostaa kyllä tosi hyvältä, saat varmasti sellaisia tuloksia aikaiseksi, joita haluat. Ja vielä parempi, että on juoksijataustaa!! ;) Me like!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee, kiva kun tykkäsit! Mietin jo, että tulikohan vähän turhan yksityiskohtaisesti jaariteltua treenin kulusta, mutta onneksi te jaksoitte lukea loppuun asti :-) Todellakin huippua, että PT on juoksijataustainen!. Tosin eihän PT:kään mitään ihmeitä saa aikaan, jos treenaaja itse ei lähde hommaan sitkeydellä ja hyvällä asenteella mukaan. Kova työ, se on joka tapauksessa tehtävä ihan itse... Mutta hihhei, kyllä tästä saa kivasti tsemppiä ja piristystä pimeimpään talveen :))

      Poista
  7. Mä kanssa just tilasin saliohjelman, niin sen yhteydessä PT näytti liikkeitä. Aika erilaista on tosiaan punnertaa lavat yhdessä, ei ne mullakaan ollut. Ja telinevoimistelussa taas ollaan kaikissa punnerrusasentoa vaativissa liikkeissä "kuppiasennossa", eli se yläselkä on "auki" (jos olen oiken ymmärtänyt..).

    Kyllä mä uskon, että vaikka liikeradat ja asennot olisivatkin ihan hallinnassa, PT:stä on paljon hyötyä. Kyllähän treeni-intensiteetti kasvaa jo sillä, että joku katsoo. Saati sitten, että se myös kannustaa ja huolehtii siitä, että kaikki tulee tehtyä mahdollisimman tehokkaasti.

    Olen vähän miettinyt PT:tä myös, mutta ehkä hommaisin sellaisen, jonka kanssa ainoastaan juostaan. Salitreenaaminen ei mua niin hirveästi kiinnosta... Olen kateellisena kuunnellut kun joillain on sellainen PT joka siis juoksee treenilenkkejä ja sen lisäksi tulee maratonille mukaan! Siis juoksemaan siihen viereen ja tsemppaamaan, pitämään vauhtia ja huolehtimaan juomisista ym. Kyllä kelpaisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! PT mukana maratonilla! Aika huikeeta kyllä. Varmasti olisi huippua käydä PT:n kanssa tekemässä myös juoksulenkkejä. Saisi taatusti vaihtelua siihen omaan ah niin miellyttävään 7 min / km - vauhtiin :) Mä olen kuitenkin vähitellen tullut siihen tulokseen, että mun vahvuudet ovat pikemminkin voima- kuin kestävyyslajeissa, tai ainakin kehityn voimassa paljon nopeammin. Kestävyyden eteen joudun tekeen ihan sikamaisesti hommia! Toisaalta mun mieli tuppaa muuttumaan aika tiuhaan, joten parin viikon päästä voin hyvin jälleen uskoa, että pystyn juoksemaan vaikka maratonin ;D

      Ja todellakin tuo lapojen asento punnertaessa! Mun illuusiot kohtalaisesta punnerruskunnosta kyllä karisi välittömästi. Mun saliohjelmassa on punnerrusta (koska vaadin niitä :D) ja nyt jaksan tehdä alle kymmennen punnerrusta per sarja polvet ilmassa ja loput sitten joutuu menemään polvet maassa. Aikamoista! Sulla onkin tasapainoilua punnerrusten ja telinevoikan välillä, kun välillä pitää olla lavat yhdessä ja toisinaan taas auki!

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...