1. syyskuuta 2013

Midnight Run 2013: Karnevaalitunnelmaa ja uusi ennätys

Eilen hölkätessäni tuhansien vihreäpaitaisten ihmisten joukossa pitkin Helsingin kauneimpia kaupunginosia muistin jälleen kristallinkirkkaasti miksi minä juoksen. Yhtäkkiä jokaisella vuoden 2013 aikana juostulla lenkillä, niillä vähän tylsemmilläkin, oli selkeä tarkoitus. Niiden ansiosta minä, koululiikunnan traumatisoima nainen, entinen juoksunvihaaja, pystyin osallistumaan tällaiseen ainutlaatuisen tapahtumaan ja nauttimaan (melkein) joka hetkestä. Tänään, kovimman fyysisen rasituksen hellitettyä, on kovin helppoa olla tyytyväinen :)

Saavuin Senaatintorille noin tunti ennen juoksua, mikä oli hyvä päätös, sillä pitkissä vessajonoissa seistessä meni parisenkymmentä minuuttia. Vessakäynnin jälkeen ehdin tehdä kevyet venyttelyt, osallistua SATS:in järjestämään alkulämmittelyyn sekä stressata palellunko juoksun aikana T-paidassani. Tosi monella näytti olevan pitkähihainen pusero T-paidan alla. Rauhoittelin kuitenkin itseäni palauttamalla mieleeni Forssan Suvi-illan, missä myös stressasin alkuun kevyttä vaatetustani, mutta missä oli lopulta niin kuuma, että olisi voinut juosta vaikka alasti :D (onneksi ei nyt sentään). Loppujen lopuksi kevyehkö vaatetukseni osoittautui sopivaksi Midnight Runissakin, sillä hikoilen aina juostessani kuin pieni eläin. (lisää mukavia mielikuvia). Sää oli eilen muutenkin aivan optimaalinen juoksulle, sillä lämpöä oli noin 14-15 astetta, eikä vettä tullut uhkaavista sääennusteista huolimatta pisaraakaan.

Isolla porukalla kohti lähtöviivaa. Jännitti hulluna!

Olin ilmoittautunut optimistisesti 5b - ryhmään, jonka tavoiteaikana oli 60.00 - 65.00 minuuttia. Aikahaarukkaan pääseminen olisi siis tarkoittanut noin 1,5 minuutin parannusta Forssan aikaani nähden. Lähtö Senaatintorilta oli mahtava kokemus jo sinänsä, sillä musiikki pauhasi, ihmiset kannustivat ja lähtöportista suihkusi kaikenmaailman valopatsaita ja tulenlieskoja. Lähtöjärjestelyt toimivat väkimäärään nähden sujuvasti.

Pian lähdön jälkeen vaivuin jonkinsortin "juoksutranssiin", jonka vuoksi muistikuvani juoksusta ovat jokseenkin pätkittäisiä. Kukaan ei tietenkään myönnä sellaista kokeneensa, mutta juoksun jälkeen oli vähän samanlainen olo, kuin niin kostean illan jälkeen, että muistaa illan tapahtumista vain välähdyksiä. Aivan kuin oma henkilökohtainen tietoisuuteni olisi siinä juostessa jotenkin sulautunut osaaksi kollektiivista tietoisuutta. Ehkä osittain tähän tunteeseen vaikutti se, että reitin varrelle järjestetyt ohjelmanumerot (sambaajia, bändejä, DJ:eita, cheerleadereita) menivät todellisuudessakin ohi yhdessä silmänräpäyksessä, kun ei niitä ehtinyt jäädä paikalleenkaan ihmettelemään. Muistan kuitenkin, että reitti oli kaunis ja tunnelmallinen - välillä juostiin mm. ulkotulin reunustetulla puistotiellä. Reitti oli myös monilta osin aika ruuhkautunut, eikä ohitteleminen ollut ihan niin vaivatonta kuin Forssassa. Midnight Run ei sikäli varmasti olekaan mikään varsinainen ennätystentavoittelutapahtuma, vaikka allekirjoittanut lopulta oman ennätyksensä vahingossa juoksikin...

Yleisöä kirkon portailla.

Vaikken ole kesällä kovin paljon juossutkaan, oli minulla silti salaisena tavoitteena 65 minuutin alittaminen, olinhan mukana siinä vauhtiryhmässäkin. Yritin pitää silmällä Garminin kertomia väliaikoja, mutta monilla osuuksilla oli niin pimeää, etten nähnyt mitä vauhtia juoksen. Tunsin kuitenkin juoksevani huomattavasti nopeampaa kuin normilenkeillä, mutta juoksu kulki kevyesti ja kivuttomasti 8,5 kilometriin saakka. Tämän jälkeen jalat hyytyivät ja loppumatka oli täyttä tuskaa, toisin kuin Forssassa, missä vetäisin viimeisen kilometrin hyvissä voimissa ja ennätysvauhtiin. Ymmärrettävää tosin sikäli, että Forssassa viimeinen kilsa juostiin pitkään ja loivaan alamäkeen, kun taas Helsingissä piti vielä punnertaa ylämäkeä pitkin. Jostain ihmeellisestä paikasta sain kuitenkin ammennettua voimaa, ja lopulta viimeisestä kilometristä tuli se nopein myös Helsingissä.


 Ajanottochippi kiinnitettiin kenkään ja se lähetti reaaliaikaisesti väliaikatietoja nettiin. Juoksin kympin tällä kertaa Brookseillani, eikä polvikipuja tuntunut ollenkaan.

Saavuin lopulta maaliin (hieman :D) alle 65 minuutin aikaan ja paransin Forssan aikaani noin 1,5 minuuttia!! Juoksin siis keskimäärin 10 sekuntia nopeampia kilometriaikoja kuin Forssassa. Avomieheni oli seurannut juoksuani reaaliaikaisesti Midnight Runin sivulla, ja häneltä oli onnitteluviesti odottamassa puhelimessani jo ennen kuin itse tiesin virallista aikaani. Samoin ihanalta Hannalta, joka juoksi oman kymppinsä ihan hurjaan aikaan!

Jalkani menivät todella jumiin saman tien kuin lopetin juoksemisen, joten lyhyt kävely rautatieasemalle teki hyvää maitohappojen poistumisen kannalta. Kotona korkkasin yhden voitonsiiderin ja venyttelin niin maan perusteellisesti kipeytyneitä jalkojani. Pääsin nukkumaan yhden aikaan, mutta kolmelta heräsin paleluun ja pääkipuun. Mitä ilmeisimmin olin juossut omaan nykykuntooni nähden aivan jaksamisen äärirajoilla. Join ison mukin vettä, johon olin liuottanut vähän suolaa, ja pian sen jälkeen huono olo menikin onneksi ohi. Nyt täällä jo bloggaillaan aivan normaaleissa ruumiin ja sielun voimissa mahtavasta vesisateen pauhusta nautiskellen :)

Onko kukaan teistä kokenut tuollaista "juoksutranssia" mitä kuvasin? Se oli sen verran erikoinen fiilis, että mielelläni kuulisin teidänkin kokemuksia siitä, minkälainen olotila ja "tietoisuuden taso" teillä on juoksutapahtumissa, jossa juoksette oman jaksamisenne & kuntotasonne äärirajoilla.. :)

20 kommenttia :

  1. Kyllä, juoksutranssi on tuttu ;) Mä sain samoja fiiliksiä omasta juoksustani eilen, kuin säkin! Sai taas rutkasti puhtia jatkoon, kyllä nää tapahtumat vaan palkitsee! Ja midnight Run on aivan huikea! :)

    ISOSTI ONNEA IHANA TIINA! <3 Mahatava juoksu, onnea enkasta!! :) Huippua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä että juoksutranssi on tuttu muillekin, ettei ole pelkästään mun kuvitelmaa :D Ja juuri niin kuin sanoit: tällaiset tapahtumat ovat todellakin tämän lajin suola ja sokeri! Periaatteessa ihan sama mitä aikoja juoksee, kunhan ylipäätään saa osallistua. Mutta kieltämättä omien enkkojen rikkomisesta tai muuten hyvästä juoksusta saa vielä asteen lisäpotkua :) Hyvä me!

      Poista
  2. Mahtavaa Tiina!!!

    Mä niin haluaisin osallistua tuohon tapahtumaan joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annis! Ehdottomasti kantsii osallistua, vaikka heti ensi vuonna. Kummasti saa lisämotivaatiota juoksuun tämmösistä! :)

      Poista
  3. Tällä koettiin samanlainen juoksutranssi viimeisillä kilometreillä ja etenkin maalisuoralla. Päällimmäiset fiilikset on fiilis ja ne kylmät väreet pitkin matkaa.. :) Midnight Run on ihana fiilistelytapahtuma myös tällaiselle ei niin aktiivisesti juoksevalle. Kirjoittelin vähän pidemmin fiiliksiä omaan blogiinikin tänään tuosta, käy kurkkaamassa jos kiinnostaa :) Mahtavan ajan oot säkin kyllä juossut! Ensi vuonna uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin kurkkimassa sinun postausta, ja tosi hyvin olet jaksanut vähän toipilaanakin! MNR on kyllä loistava kesän hölkkäkauden huipennus niin aktiivijuoksijoille kuin satunnaishölkkääjillekin :) Ens vuonna ehdottomasti uudestaan!

      Poista
  4. Itselläni ei varsinaista "transsia" tullut vaan pikemminkin tosi hyvä flow :) Oli mukava juosta. Mutta en juossut omaa ennätysaikaa tavoitellen vaan olin kaverini ensimmäistä 10km-juoksutapahtumaa kannustamassa. Kirjoittelinkin Midnight Runista myös blogiini mikäli kiinnostaa käydä lukaisemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi juoksun flow on kyllä niin parasta! Ja huippua, että sait sen tunteen päälle juuri tällaisessa mahtiksessa tapahtumassa :) Kävin lukemassa postaukseksi, ja hyvin olette kyllä voimanne jakaneet, kun olette jaksaneet painella viimisen kilsan niin hurjaa vauhtia. Vielä siihen ylämäkeen - vau! Itsehän hyydyin aikalailla lopussa, mutta jotenkin vaan selvisin sen porukan mahtavan kannustuksen ja energian voimin :) Ens vuonna uudestaan!

      Poista
  5. Onnea hienosta juoksusta! Jonkinasteinen juoksutranssi tulee varsinkin kisoissa, kun jälkeenpäin en yhtään tiedä, mitä jollain tietyllä välillä on tapahtunut. Varmasti tässä tapahtumassa kaikki oheishässäkkä ja ajankohta vielä auttaa sen syntymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos Aku! Ja joo, näköjään helposti katoaa "ajantaju" jo näin lyhyelläkin matkalla, saati sitten puolikkaalla tai kokonaisella! Ja siinä on varmasti vinha perä, että myös juoksun myöhäisellä ajankohdalla oli vaikutusta tunnetilaan. Kyllähän sitä on talvella tullut juostua pimeälläkin, mutta ei kyllä koskaan näin myöhään!

      Poista
  6. Onnea hyvästä juoksusta! Transsi (tai flow, jollaisesta agilityssa puhutaan ;>) on tuttu juttu myös täällä (tosin edellisestä kerrasta on ihan liikaa aikaa :/).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi!! Transsi, flow, hurmos - rakkaalla tunteella on monta nimeä ;) Juoksussa sen tunteen taso on kyllä todella intensiivinen, mutta tunteen voi kyllä varmasti saavuttaa muissakin lajeissa! Oletko esimerkiksi uintia kokeillut? Siinä on mielestäni toinen laji, jossa unohtuu ympäröivä maailma aika tehokkaasti, varsinkin jos ei ole kauheasti ruuhkaa radalla :)

      Poista
    2. Oonhan mä nyt uinut, kun koipi ei muuta kestä. Mutta mun uinnista on kyllä flow kaukana! :D Tekniikka on niin hakusessa, ettei siinä mihinkään flow-tilaan tosiaan pääse vajoamaan. ;) Uskon kyllä, että tässäkin lajissa se olis mahdollista, jos uinti vaan sujuu sen enempiä ajattelematta. :)

      Poista
    3. Juu on se varmasti totta, että juoksussa sen flow-tunteen saa päälle helpommin, tai ehkä se on intensiivisempi. Mulle itselle vesi on kuitenkin tosi mieluinen elementti, ja pääsen siellä helposti vähintäänkin irti päivän huolista :) Toivon sun jalalle pikaista paranemista!!

      Poista
  7. Onnea mahtavasta suorituksesta! Kuulostaa ihanalta tuo transsi. Ehkä jotain tuon suuntaista olen joskus kokenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Maarit!! Mahtavinta on, että nykyään ylipäätään voin osallistua tällaisiin tapahtumiin, oli aika sitten 65 tai 80 :) Vuosi sitten olisi koko ajatus osallistumisesta kympin juoksuun ollut ihan utopiaa :D Ehkä sinutkin nähdään yöjuoksuissa ensi vuonna ;) <3

      Poista
  8. Onnea ennätyksestä!!!

    Joo, tuttua on...ei sieltä muista paljoa ja jotenkin kaikki on ihan erilaista kuin muulloin. Ei sitä osaa selittää, pitää kokea :D Varmaan siksi näihin tapahtumiin jää niin koukkuun.

    Mulle tulee usein kylmiä väreitä, ja sitten on näitä ihme ajatusjuttuja, niin kuin nyt Madonnan ilmaantuminen mestoille http://www.lily.fi/blogit/fitness-fuhrer/juoksee-madonnan-kanssa

    Tässä kanssa vähän runner's high'sta http://www.kirkkojakaupunki.fi/uutiset/juosten-kohti-jumalaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!!

      Ja hauskaa / lohdullista kuulla, että en ole transsini kanssa yksin. Se on todellakin pakko kokea itse, ennen kuin uskoo! Huippua, että Madonna on kirittänyt sua puolikkaalla! Mä odotan kyllä todella mielenkiinnolla minkälaisiin sfääreihin nousen ensimmäisellä puolikkaallani, jos kymppikin oli jo tuota mitä oli. Jos nyt jo aloitan mielikuvaharjoittelun, niin juokseehan ensi kesänä vierelläni Aragorn? Silleen, että se kantais mua aina välillä vähän?

      Ja hei, löysin toisesta linkkaamastasi artikkelista joitakin hyvinkin täsmääviä ja tuttuja tuntemuksia. Tuosta jumalpuolesta en niin osaa sanoa, mutta meditatiivista ja tietoisuuden tasoa muokkaavaa? Hell yeah! Kiitos linkistä, ja lenkki-inspiksestä!

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtavaa! Ja juoksu on! varsinkin nyt kun on tipahtanut pois se puolikaspaine ;)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...