28. heinäkuuta 2013

Ihmeellisessä Islannissa kaikki on hetken selvää

Luonnolla on ihmeellinen voima. Varsinkin sellaisella, joka sopii omaan sielunmaisemaan. Yhdelle se on erämaajärvi, toiselle mustikkametsä, kolmannelle merenrantakalliot. Minulle se on Islanti.

Islannin luontoon kiteytyy kaikki se mitä luonnossa rakastan. Se on vahva, puhdas, hengästyttävä, kaunis, voimakas. Islannissa retkeillessä kaikki on hetken niin helppoa ja selvää. Asiat asettuvat tärkeysjärjestykseen kuin itsestään, mieli tyhjenee hälystä ja on helppo hengittää. Ei tarvitse miettiä kuka minä olen tai miksi haluan tulla. Kunhan on vaan, ja antaa kehon ja mielen sulautua luonnon rytmiin.1500 ajettua kilometriä Luoteis-Islannin vuonoissa, kymmeniä vesiputouksia ja yhdeksän teltassa nukuttua yötä. Vaikka sää ei tällä kertaa aivan yhtä paljon suosinut kuin viime vuonna, oli silti kovin helppoa olla onnellinen :)

Tiinuska ihmettelee luonnon voimaa. Saattoi vaikuttaa hetken omat murheet pieniltä.

Annan tässä kohtaa kuvien puhua puolestaan, vaikka ne eivät täysin teekään oikeutta Islannin ihmeelliselle luonnolle. Menkää itse katsomaan paikan päälle, hämmästykää ja rakastukaa! <3 Vai onko joku teistä jo käynyt Islannissa? Nyt kahden kesän kokemuksella voin ehkä jo jakaa jotain vinkkejäkin, eli laittakaa kysymyksiä & postaustoiveita, jos tulee mieleen :)

Ps. Löysin netistä yhden helppokäyttöisen kuvankäsittelyohjelman ja innostuin. Pahoitteluni! ;)


Islannissa

 Ajettiin kapeita ja välillä pelottavia vuoristoteitä pitkin. Ylitettiin kymmenittäin yksikaistaisia siltoja.

Rakastuttiin islanninhevosiin <3

Geokätköiltiin, totta kai!


Syötiin hyvin, erittäin hyvin ja hyvin huonosti. Tässä esimerkki keskimmäisestä. Tuo jälkkäri oli ehkä parasta mitä olen ikinä syönyt, enkä lepää, ennen kuin saan valmistettua sitä myös kotikeittiössä. Lupaan jakaa reseptin kanssanne, kunhan sen keksin.

Telttailtiin ihanissa maisemissa. Ja rakastuttiin islanninhevosiin vähän lisää.

Ihmeteltiin monia vesiputouksia. Myös tällaisia "pieniä". 


Järkytyttiin ajatuksesta, että pitäisi laskeutua tälle kiitoradalle! Tämä on ihan oikea lentokenttä, jonne lentää useita sisäisiä lentoja viikossa.

Ihmeteltiin leukaperät kipeiksi asti tätä luontoa <3



Elettiin 10 päivää tuulitakissa, hyvin vaihtelevissa sääolosuhteissa. Heinäkuussa sai käydä lumisotaa, eksyä sumuisella vuorella sekä herätä huomatakseen, että pilvi on niin lähellä, että sinne voisi kävellä. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...