19. kesäkuuta 2013

Forssan Suvi-ilta Revisited - Mitali tuli!

Heippa! Kymppiraportti on (kätköily)kiireistä johtuen hieman viivästynyt, mutta vihdoin löytyi pieni hetki istahtaa sohvannurkkaan kirjoittelemaan. Juoksin siis elämäni ensimmäisen tapahtumakympin lauantaina 15.6.2013 Forssassa. Ilmoittauduin alunperin toiveikkaasti puolikkaalle, mutta juoksukunnon riittäessä ainoastaan puolikkaan puolikkaalle, päätin vaihtaa matkaksi kympin. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä puolimaraton olisi ollut vielä ehdottomasti liikaa.

Olen kuullut huhuja, että Suvi-illassa paistaa aina aurinko, ja paikkaansa näytti tuo tieto pitävän tälläkin kertaa. Perjantaina ja sunnuntaina vettä tuli kuin esterin kaatamalla, mutta lauantaina juostiin tuulesta huolimatta melko hiostavissa aurinkokeleissä. Kiitin onneani, että lähdin matkaan hihattomalla paidalla! Ei kyllä kannata aliarvioida juoksun vaikutusta lämmöntuotantoon. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että pukeutuu lenkille niin kuin normaalisti pukeutuisi 10 astetta lämpimämmässä säässä. 


Ennen starttia osallistuin alkujumppaan, ja siinä kohti kyllä jännitys kasvoi ihan uusiin mittasuhteisiin. Olin melko varma, että tulen viimeisten joukossa maaliin, joten hakeuduin myös lähdössä aikalailla joukon takapäähän. Kaksi mummelia sieltä takarivistä pongasin, ja päätin, että heidät nyt ainakin päihitän. Minulla ei ollut siis mitään vauhdinjakostrategiaa, koska en olisi sellaista osannut tehdä. Päätin vain, että yritän juosta jokaisen kilometrin alle 7 minuutin vauhdilla. Normaali lenkkivauhti minulla on noin 7.15 - 7.30 min / km. 

Lähdön jälkeen iski heti hirveä hiki ja meinasin mennä juomaan jo ekan kilometrin juomapisteelle. En kuitenkaan tohtinut, kun näin ihmisten pyyhältävän ohitseni oikealta ja vasemmalta. Pelkäsin, että ne kaksi mummoa ohittavat minut, jos lähden hörppimään juomia. Meinasin lähteä vahingossa liian kovaa porukan mukana, mutta kiitos mahtavan Garminin osasin toppuutella vauhtia. Päätin, että kiristän vauhtia jossain kasin kohdalla, jos paukkuja vielä riittää. 

Hölkkäilin hyväntuntuisilla jaloilla eteenpäin ja siinä kolmen kilsan jälkeen alkoi tulla hikisiä selkiä vastaan. Viimeisten 7 kilsan aikana ohitin varmaankin noin 30 ihmistä,eikä ohitseni pyyhältänyt kuin muutama hassu hölkkääjä viimeisten kilometrin aikana. Voimia riitti hyvin loppuun asti ja viimeisen kilsan juoksinkin "ennätysvauhtiin" 6min / km! Lopulta olin maalissa alle 70 minuutin tavoiteaikani melko helpontuntuisesti. Vinkkini (aloitteleville) juoksijoille onkin: Malttia! Kannattaa luottaa omaan vauhtiin, eikä lähteä ryntäilemään nopeampien perään. Sen lisäksi, että saa myöhemmin ohittamisen ilon, niin säilyy hyvä tunne omassa juoksussa. 

 Maalissa! Sain mitalin :D



Reitti oli pääosin asfalttia, mutta hyvin tasaista. Suosittelen ehdottomasti kaikille ensikertalaisille, sekä teille, jotka haluatte parantaa omaa ennätystänne kympillä. Aion kyllä osallistua ensi vuonnakin, jos suinkin mahdollista! Ainoa asia, joka jäi harmittamaan oli, että sykkeet olivat kauhean korkeat koko juoksun ajan, vaikka en edes kokenut olevani kovin hengästynyt. Tämän kesän aikana aionkin paneutua erityisesti peruskunnon rakentamiseen hyvin hitailla lenkeillä ja jättää maksimisäntäilyt vähemmälle. Kyllä, onhan minulle monesti sanottu, että kaikki lähtee liikkeelle hyvästä peruskunnosta, mutta en ole juoksuinnoissani malttanut kuunnella. Forssassa koin kuitenkin heräämisen, ja nyt alkaa pitkien, nautinnollisten, matalasykkeisten lenkkien aikakausi. Oikeastaan aika kiva ajatus :)

Viikonlopun kruunasi kavereiden seura sekä saunominen puusaunassa järven rannalla. Talviturkki lähti vain mahapuolelta, sillä uin tyylikkäästi käsipohjaa noin 17 nanosekunnin ajan ennen kuin ryntäsin takaisin saunan lauteille.


Ps. Forssan innoittamana seuraava tavoite jo asetettu:)


4 kommenttia :

  1. Tosi kiva raportti! Ja vitsit, miten oon onnellinen sun puolesta ja ylpeä!! Oot niin hienosti kehittynyt, ja vitsit, miten fiksusti juoksit! :) Vaaau!

    Ja heeei, Midnight Runilla nähään ;) Jeejee!

    Tapahtumissa on kyl syke aina korkeella. Mä en nykyisin enää pidä tapahtumissa mittaria ollenkaan. Mun ekalla puolikkaalla HCR:illa pari vuotta sitten mulla oli syke jotain 155 vaikken ollut ottanut askeltakaan! Se on se jännitys ja hieman normaalia kovempi vauhti, mikä saa sen sykkeennousun aikaan! :)

    Jee, nauti nyt tästä! Onnee viel :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sun kommentti ilahdutti tosi paljon!! Kiitos Hanna :) Ihan mahtista, että olet ollut matkassa mukana ihan alusta asti! On tässä jonkinsortin kehitystä tapahtunut noista alkuhetkistä ;)

      Kiitos myös lohduttavista sanoista sykkeen suhteen :) Ei muuten yhtään hullumpi idea jättää sykemittari kotiin seuraavalla kerralla. Turhaan vaan repii siitä stressiä ja samalla unohtaa kuunnella oman kropan viestejä. Garmin gps:stä en kuitenkaan aio luopua, sillä se auttaa kyllä pysymään sopivassa vauhdissa. Ihan paras ostos ikinä!

      Ja jee, Midnight Runiin! Oon niin innoissani siitä...vaikuttaa tosi huipulta tapahtumalta! Treffataan siellä! :)

      Poista
  2. Ihan huikeeta! Superisti onnitteluja! <3 Upee suoritus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Coco! <3 Oli kyllä niin fiilis, kun pystyi ylittämään itsensä. Tuntuu vieläkin ihan hullulta, että pystyn juoksemaan tuollaisen matkan, kun "vanhassa elämässä" en voinut kuvitella juoksua kauheampaa liikuntamuotoa :D Toivottavasti sinäkin pääset taas pian hölkkäilemään :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...