5. toukokuuta 2013

Juokseminen on tuurilaji. Hyvällä tuurilla menee 15 km. Eilen meni.

Ihan alkuun onnittelut kaikille teille, jotka pääsitte eilen HCR:ssä maaliin! Oli aika mikä hyvänsä, on puolimaratonin juokseminen aina upea saavutus, jonka eteen on tehtävä töitä. Kenellekään puolimaratonin läpäisy tuskin tulee ilmaiseksi, joten nyt saa hyvällä omatunnolla olla ylpeä omasta sitkeydestä, kunnosta ja tahdonvoimasta! Täällä on esimerkkinä yksi, joka ei ihan vielä kykenisi siihen, vaikka harjoiteltu ja haaveiltu on :)

Sää täällä pääkaupunkiseudulla oli eilen aivan uskomattoman kaunis; varjossakin noin 14 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Avopuolisoni lähti HCR:lle työporukan kanssa ja läpäisi sen lopulta hienoon aikaan 1:58. Viime vuonna olin mukana kannustamassa, mutta tällä kertaa huoltotoimet hoituivat työpaikan kautta, joten päätin suunnata itse omalle "HCR:lleni".
Lauantaihölkkääjä ennen lenkkiä. Päällä ekaa kertaa Craftin juoksutakki, joka lopulta oli ihan liikaa ja päätyi vyötärölle.

Juoksu on ollut edelliset viikot todella tuskaista, väkinäistä ja valovuosien päässä on ollut se paljon puhuttu flow -tila. Minulla ei ole ollut hajuakaan väkinäisyyden syystä, ja olenkin ollut vuoroin kysymysmerkkinä ja vuoroin myrskynmerkkinä koko lajin suhteen. Eilen kuitenkin oli koko kropassa  hyvä ja energinen tunne, ja suuntasin kartan kanssa aivan uusille lenkkireiteille keskuspuistoon.

Aivan ensimetreistä lähtien askel tuntui todella kevyeltä, eikä mihinkään sattunut. Tämä on täysi ihme huomioiden, että viikko sitten jaloissa tuntui todella ikäviä tulehduskipuja. Olin aivan totaalisen fiiliksissäni kun pääsin metsään hiekkateille juoksemaan, ja juoksu rullasi niin kepeästi, että välillä jouduin vilkuilemaan olkani yli tarkastaakseni, että juoksenko alamäessä. Ja hei, ekaa kertaa elämässäni ohitin HÖLKKÄÄJÄN! :D

Hölkyttelin siinä menemään uusia maisemia tutkiskellen ja huomasin kympinkin menneen uuteen ennätysaikaan 1:10. Olin siis mennyt 7 minuutin kilometrivauhtia!! Siinä se ajatus sitten syntyi, että kyllähän tässä viitonen vielä menee, ja menihän se, vaikkakin aika tuskaisesti kun olin unohtanut vesipullon kotiin ja suu napsui kuivuuttaan. Lopulta juoksin pari kertaa kotikorttelin ympäri, että sain sen 15 täyteen, mutta arvatkaas mikä voittajafiilis oli sen jälkeen!! Loppuaika oli 1:47 ja keskivauhti 7:09 min/km. Eilisillä jaloilla olisi kannattanu juosta HCR:ssä, sillä se olisi mennyt läpi ihan varmasti!


Juoksun jälkeen pohdiskelin juoksun luonnetta, ja tulin johtopäätelmään, että kaikista harrastamistani lajeista juoksu on eniten tuurilaji. Siis miten muuten voi selittää tällaiset valtavat heilahtelut viikonkin sisällä? Toisena päivänä menisi vaikka puolimaraton, toisena taas ei mene viitostakaan.

Itse arvelen, että tuurin lisäksi hyvään juoksufiilikseen vaikuttivat useatkin seikat:
  1. Juoksun ollessa motivaatiokuopassa harrastin hyvällä omatunnolla muita lajeja ja "juoksulenkeillä" harrastin kevyttä kävely-hölkkää, pääosin kävellen. Pakko uskoa, että matalasykkeisillä pk-lenkeillä saattaa oikeasti olla positiivisia vaikutuksia ihmislapsen kunnon kehittymiseen.
  2. Söin ennen juoksua tuhdin makaronilaatikkolounaan sekä puoli pussia karkkia. Hiilarivarastoni olivat täpötäydet, toisin kuin joinakin kevyempinä "salaattipäivinä".
  3. Juoksin pääosan reitistä myötätuuleen (JOKU OIKEA syyhän juoksun keveydelle on pakko olla!)
  4. Juoksin ekaa kertaa aivan ihanilla, kevyillä ja "pomppivilla" Adidas Energy Boost - lenkkareilla.
  5. Yritin soveltaa juoksukoulun oppeja ja keskittää askeltani vartalon painopisteen alle niin, että paino laskeutuu koko jalkapohjalle, eikä kantapään kautta.
Kertokaa te ihanat ja viisaat lukijani, että miten pystyisi "varmistelemaan" että saa tuollaisen huippu-flown päälle juuri kisapäivänä? Vai onko kyse pelkästään tuuripelistä; tänään kulkee, huomenna ei, syytä ei tiedä kukaan? :D

Ja ps. Miten kannatte vesipulloa mukananne lenkillä? Kädessä, vyötäröllä vai repussa? Itseäni ei huvittaisi kantaa mukana mitään ylimääräistä, mutta eilinen lenkki osoitti, että pakko on...

Aiheeseen suoranaisesti liittymättä. Tässä tamineet, jotka päällä katson Suomen pelit, kotikatsomossakin :D Muistatteko Myllyksen? Fanitin sitä kovasti 90-luvulla! ;D

10 kommenttia :

  1. Loistolenkki, nyt ei muuta kuin ilmoittautumaan puolimaratonille! :)

    Silloin kun vielä pystyin juoksemaan pitkiä lenkkejä, kannoin vettä/mehua mukana tällaisessa kapistuksessa: http://images.sportsdirect.com/images/products/76483203_l.jpg

    Aluksi tuollainen vyö on ärsyttävä, mutta siihen tottuu aika äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmoittautuminen yhdelle puolikkaalle on tehty kokeilumielellä jo tovi sitten, mutta taitaa tulla vähän liian pian vastaan kesäkuun puoliväli! Hirmuisesti tekisi kyllä mieli mennä, mutta kroppahan sen lopulta sanelee..

      Joku tuollainen vyöjutska pitää kyllä hommata pian, sillä tunti alkaa näillä keleillä olemaan maksimiaika mitä voi ilman vettä mennä. Kiitti vinkistä! :)

      Poista
  2. Mahtava lenkki, onnea! Minulla on sellainen vyö neljälle pienelle vesipullolle, jota kanniskelen mukanani pidemmillä lenkeillä. Hieman totuttelua vaati, mutta ihan kivasti kulkee nyt jo mukana :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Sanna! Sinä taidat tietää hyvin miltä tuntuu saavuttaa uusia virstanpylväitä juoksijana :) Tuo on aika hyvä idea hommata vyö, jossa on useita pienempiä pulloja, kun isompi saattaisi hölskyä sitten kun tyhjenee. Pitääpä kartoittaa hieman vaihtoehtoja :)

      Poista
  3. Heh, mulla menee pullo (0,5l) ihan kädessä, ja se riittää hyvin noille ihan pitkillekin lenkeille! Mulla on yleensä aina urkkajuomaa mukana, eikä vettä!

    Ja onnea sun omasta "HCR":sta, vautsiii, hieno lenkki!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ääh just naputtelin kännyllä tähän vastausta, junassa, aamulla klo 6, ja lopussa koko teksti pyyhkiytyi :/ olin siis sanomassa, että urkkajuoma veden sijaan voisi kyllä olla kokeilunarvoinen juttu, koska lisäenergia lenkillä ei varmasti olisi pahitteeksi! Pitääkin tutustua tarkemmin juoksija-lehden taannoin tekemään juttuun ja vertailuun aiheesta :)

      Poista
    2. Hei! Peruin tänään sen SATSin Soma-tunnin, kun meen huomenna pitkikselle. Tartten lepoa! Mut kaks seuraavaa viikkoa oon menossa! Tuu ihmeessä ;)

      Poista
    3. Hei! Mulla on ollut sellainen kiireviikko, että itsekin jouduin lopulta tunnin perumaan :/ huh, menoa ja kiirettä on riittänyt niin ettei blogiinkaan ole ehtinyt. Mutta juu, taidan laittaa varaukset sinne seuraaviksi kerroiksi, toivottavasti päästään! :)

      Poista
  4. oon niin samaa mieltä sun kanssa: juoksu on tosiaan tuurilaji! :D tai itekin usein ihmettelen, miksi joskus juoksu kulkee kuin lentäisi ja joskus takkuaa niin että jo ekan kilsan jälkeen tekisi mieli luovuttaa! :D siihen on varmasti niin kovin monia syitä, mutta siitä oon varma, että noi hiilariensaanti on auttanut ;) karkkipussin voimin tosiaan jaksaa kumman hyvin juosta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuurilaji, ehdottomasti! :D En vieläkään voi käsittää miten välillä joku kävelyvauhtinen hölkkä voikin tuntua niin raskaalta, kun taas välillä menisi vaikka kuinka. Varmaan siksi mulla on edelleen jonkinsortin viha-rakkaussuhde juoksuun! Mutta juu, kyllähän ne hiilarit varmasti auttaa.. Hmm, onko muka olemassa jotain parempiakin hiilarinlähteitä kuin karkit? ;)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...