18. huhtikuuta 2013

Motivaatio miinuksella

Huokaus. Minulla on parin viime päivän ajan ollut motivaatio ihan kadoksissa. Tajusin nimittäin pari viikkoa sitten, että Forssan puolikas on kahden kuukauden päästä, enkä taida olla vielä siinä kunnossa, että pystyisin silloin puolikkaalle. Tai siis kyllä minä sen varmaan selviäisin just ja just alle kolmeen tuntiin, mutta onko se sitten niin kivaa olla se viimeinen, jonka perässä ajaa huoltoauto ja kerää pois reittimerkkejä? :)

Siis onhan mun kehitys ollut hienoa kun ajattelee lähtötilannetta: alussa jaksoin juosta vajaat 2 kilometriä kerralla, sykkeen ollessa lähes 180. Nyt pystyn juoksemaan 12 kilometriä n. 155 sykkeellä. Painoa on tippunut alkuvuoden aikana 7-8 kiloa, mikä on hurjaa, kun ajattelee, että en ole ollut päivääkään "herkkulakossa". Mutta silti. En saa sykettä pysymään mitenkään alle 150:n edes kaikista hitaimmalla hölkkätahdilla, eli en käytännössä pysty treenaamaan hölkkäämällä peruskestävyyttäni ollenkaan. Mukavalta hölkkä tuntuu kun juoksen n. 7.45min / km vauhdilla. Haluaisin juosta vähän alle 7min /km, mutta en vaan jaksa :/


Välillä tulee mieleen, että onkohan musta tullut vähän liikaakin välineiden ja tilastojen orja... Eli siis onko tällaisella peruskuntoilijalla vähän korkeammasta hölkkäsykkeestä mitään erityistä haittaa, kun tavoitteena ei kuitenkaan ole maraton (ainakaan vielä ;)). Olisiko niin kauheaa, jos juoksisin sen puolimaratonin läpi jollain 160-165 keskisykkeellä, jos kuitenkin jaksan, vai olisiko järkevämpää treenata niin kauan, että sykkeet alkavat pysyä kohtuulukemissa ja sitten vasta osallistua puolikkaalle? Pitäisikö mun hylätä sykemittari hetkeksi kokonaan, ja alkaa kuunnella vaan oman kropan tuntemuksia?

Kyllä tiedän olevani äärettömän onnekas, kun olen päässyt eroon jalkavaivoistani ja ylipäätään saan harjoitella terveenä. Siitä olen kiitollinen! Ja kyllä olen myös onnellinen siitä, että kunto on noussut kohisten, ja olen nyt jo pystynyt saavuttamaan jotain, mitä en olisi koskaan voinut kuvitella saavuttavani: olen löytänyt juoksemisen ilon! Mutta nyt olisi hetki tehdä päätös: alanko treenata kuin "hullu", jotta voin osallistua Forssaan, johon olen jo ilmoittautunut, mutta samalla ehkä riskeeraan jalkojeni terveyden, tai mikä pahinta, juoksumotivaation? Vai luovunko Forssan tavoitteestani ja tähyilen jonkun mukavan loppukesän tapahtuman sen tilalle? Tämä jälkimmäinen päätös olisi kyllä tosi hankala tehdä, sillä meillä on jo kavereiden kanssa varattuna mökki Forssasta, jonne oli tarkoitus mennä saavutusta juhlistamaan saunomisen ja hyvän ruuan merkeissä... Apua, rakkaat lukijat, what to do?

15 kommenttia :

  1. En osaa sanoa mitä sun kannattaisi tehdä, mutta jos nyt menee jo 12 km, niin kyllä sinä parin kuukauden päästä puolikkaan selätät, jos aikatavoitteella ei sen suurempaa väliä ole ja jos nämä pari kk juoksen kuitenkin säännöllisesti. Pari pidempää lenkkiä kun juokset ennen puolikasta, niin ei tule sitten niin järkytyksenä jaloille se parikymmentä kilometriä. No, minähän en mikään juoksijaekspertti tosiaankaan ole, yksi fiaskopuolimaraton takana. Sitä ennen lenkit oli ollut kympin luokkaa, muutama 15-16 km lenkki lisänä. Ja sykkeet ei pysy kunnolla alhaalla minullakaan, vaikka kohta pari vuotta (vähäistä) juoksentelua takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta! Täytynee alkaa itsekin uskoa, että kyllä parissa kuukaudessakin saa vielä vaikka mitä aikaan :) Mulla tosiaan on tuo 12 kilsaa ollut pisin matka mitä olen juossut ja vähän jänskättää, että miltä tuntuisi esim. 16 kilometrin sivallus. Juoksutahdillani se olisi noin kahden tunnuin hölkkä, kun tähän mennessä pisin on ollut vähän yli 1,5 tuntia. Yllättävän hyvissä voimissa olen kyllä ollut 12 kilsankin jälkeen, joskin sykkkeet alkaa väsymyksestä johtuen siinä vaiheessa olemaan jo tosi korkealla. Mutta suunta on oikea, ehdottomasti, vaikka välillä maltti täällä meinaakin loppua :)

      Poista
  2. Moi! :) Musta tuntuu, että vastasit itse jo aika moneen kysymykseen. :) Sulla on 2kk aikaa, ja se on aika paljon kuitenkin, jos lähtötilanne on noinkin hyvä, kuin sulla. Suosittelisin, että juokset nyt useamman viikon hitaita lenkkejä, sillä vauhdilla, jolla sykkeet pysyy alhaalla/pystyisit keskustelemaan hyvin jonkun kanssa lenkillä ollessasi. Hitaat suht pitkät lenkit kohottaa sitä peruskuntoa parhaiten, ja ne ovat parasta treeniä puolikasta ajatellen, jos aikatavoitteet ei ole hurjat!Älä kuitenkaan ala treenaamaan ihan hulluna, koska se ei yleensä pääty hyvin (nimimerkillä rasitusmurtuma+5kk juoksutauko..not fun) Hyvässä suhteessa lepoa ja juoksua + lihaskuntoa ja kehonhuoltoa. Oman kropan kuuntelu on varmaan paras ohje. Tsemppiä kovasti treeneihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ihanaa kun kirjoitit, että mun lähtötilanne on hyvä :) Itse en jotenkin ole osannut ajatella silleen, että olisin oikeasti jo aika pitkällä, vaan sitä on helposti liian kriittinen itseään kohtaan. Ehkä siitä vähän lannistuin, kun tuntuu, että joka toisessa blogissa on nyt ollut juttuja tyyliin "juoksin talven jälkeen ekaa kertaa, ja jaksoin 10 kilometriä tunnissa!". Itse kun olen tehnyt talven ajan hulluna töitä juoksukuntoni eteen (tai no "hulluna" on aika suhteellinen käsite :D), enkä ole läheskään semmoisessa vauhtikunnossa. Mutta jokaisen kunto ja kehitys on yksilöllistä, niin se vaan menee :)

      Yritän seuraavat viikot keskittyä erityisesti just noihin suosittelemiisi pitempiin, mutta hidasvauhtisiin lenkkeihin. Kuitenkin kohtuudella, että välttyisi vammoilta. Ja ehkäpä saan vähän lisäpotkuja ja - ideoita myös juoksukoulusta, joka alkaa ensi viikolla :) Paljon tsemppiä myös sun treeneihin ja kevään koitoksiin :)!

      Poista
  3. Voi Tiinuska!! Sä olet tehnyt niin upean matkan tähän asti, joten älä lannistu pienistä!! Nyt teet niin, että jätät sykemittarin kotiin, ja otat korkeintan Garminin mukaan vain kilometrejä laskemaan, koska tiiän, että tykkäät tilastoista! ;)

    Mutta mäkin olen joskus aikoinaan ahdistunut sykemittareihin, ja kuinka tarkasti meitä voidaan analysoida eri laitteilla ja vauhdeista ja kaikkea. On välillä ihan mieltä avartavaa juosta ilman mitään kelloa tai mittaria, vain fiiliksen mukaan! Liian harvoin tulee kuitenkaan niin tehtyä. :/

    Nyt teet niin kuin edellämainitutkin kommentoivat, eli juokset fiiiksen mukaan niin, että olo on hyvä ja suht kevyt, ja et tuijota sykkeitä. Kyllä monet juoksevat ihan varmasti maratonillekin treenaten ilman mittareita. Kyllä se oma tuntemus on se, joka eniten vaikuttaa kaikkeen :)

    Tsemppiä ja haleja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna tsemppauksesta!! <3 Sä olet taatusti ollut yksi mun tärkeimmisät kannustajista ja motivoijista koko tämän talven ja kevään ajan! :) Tosiaan en mä taida raaskia Garminista kokonaan luopua, koska on ne tilastot vaan huippuja, mutta ehkä voisin just piilottaa sen sykkeen näytöltä, etten tuijoittaisi sitä about joka 3. sekunti. Ei kai juoksemisen ole pakko olla niin säädeltyä ja orjallista, vaan välillä voi keskittyä vain musiikkiin, omiin ajatuksiin ja ohikiitäviin maisemiin. Itseasiassa olen huomannut senkin, että jos unohdan seurata sykettäni jonkin aikaa, niin se tippuu yleensä n. 5 pykälää. Mä siis saan sykkeeni korkeammalle jo pelkästään seuraamalla ja jännittämällä sitä! Eilen itseasiassa yritinkin kuunnella omia tuntemuksia enemmän, enkä juosta niin orjallisesti sykkeen sanelemana. Se tuntui hyvältä tekniikalta, ja lopulta vauhtikin oli normaaliin pitkikseen nähden vähän nopeampi, ihan huomaamatta :)

      Poista
  4. Mulla oli viime pitkällä lenkillä (vajaa 17km) keskisyke 165 ja hyvin jaksoin kuitenkin mennä.. Mä vaan en saa pudotettua sykkeitäni sinne 130-140 tasolle, joten oon sitten päättänyt olla välittämättä noista sykkeistä, kun juoksu kuitenkin kulkee ja kehitystä tapahtuu. Yksilöitähän tässä kuitenkin ollaan ja mä uskon, että noi sykkeet myös voi vaihdella ihmisestä riippuen. :)
    Kahdessa kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka ja mitä kunnon suhteen, joten älä heitä kirvestä kaivoon. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa ja ihanaa kuulla, että on muitakin, joilla syke nousee luontaisesti korkeammalle, mutta silti juoksu kulkee ja kehitystä tapahtuu! :) 17 kilsan lenkki on jo todella kunnioitettava suoritus, vau! Mä aion ottaa susta oppia ja lopettaa sykemurehtimiset tässä vaiheessa. Ei tässä kuitenkaan olla mitään ammattilaisjuoksijoita (minä ainakaan :D). Luulen ja uskon, että jos uskaltautuu kuuntelemaan kroppaa enemmän, ja stressaamaan sykeluvuista vähemmän, voi lopulta käydä niin, että ne sykkeet hiipii sieltä alas kuin huomaamatta. Pääasia on, että säilyy hyvä fiilis kropassa ja mielessä, ja nauttii siitä mitä tekee. Juoksu on kuitenkin paljon enemmän kuin vain se yksi tavoitepuolikas ja siitä saa niin ihanat fiilikset (melkein aina :D), jos vaan unohtaisi sen suorituskeskeisyyden, mikä välillä hiipii mieleen kummittelemaan! Tsemppiä kovasti sinunkin treeneihin :)

      Poista
  5. No ei ainakaan sykkeitten takia kannata lannistua! Mun mielestä tärkeintä on kuunnella omaa kehoa ja sen tuntemuksia. Kahdessa kuukaudessa ehdit vielä vaikka mihin! :) Lenkkeile omien fiiliksien pohjalta.

    Kuinka monta kertaa viikossa lenkkeilet? Jos juokset esim. kolme? niin juokse kaksi niistä noin tunti omalla tuntemuksella, ja sitten sen viikon pitemmän lenkin teet reippaasti kävellen - eli kävelet reippaasti 1,5h-2h, miten pitkään haluatkaan.

    Miltäs moinen kuulostaisi?:)

    Se, että jos "joutuu" kävelemään maratonharjoittelua varten, ei todellakana ole häpeä! Yllättäen huomaakin kuinka tiukkaa onkaan se reipas kävely ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ja hei - itsehän olen hankkinut vasta nyt sykemittarin, joten alkuaikoina mulla ei sykkeistä ollut mitäään hajua. Ja se mun 21km:n lenkin vetelin kovilla sykkeillä, keskisyke n.170, ja silti fiilis oli hullun hyvä! Eli pöh puskaan sykkeet ja lenkille ;)

      Poista
    2. Kiitos ihana Satu!! <3 Et arvaakaan miten viestisi piristi! Ja kuten edellisessäkin kommentissa kirjoitin, niin on kiva tietää, että välillä kaltaistenne kovakuntoistenkin juoksijoiden pitkissykkeet ovat korkeammat kuin tyyliin 130, ja silti juoksu kulkee huikean hyvin :)

      Tähän mennessä olen lenkkeillyt noin kahdesti viikossa, mutta olen nyt nostanut määrää kolmeen kertaan. Kaksi yleensä n. 6 - 8 kilometrisiä, vähän reippaampia, ja yksi pitempi, jossa YRITÄN pitää maltin, mutta jossa syke alkaa pikkuhiljaa hiipiä kohti taivaita. En tiedä malttaisinko ihan koko matkaa kävellä, mutta jo eilen pidin vinkkisi mielessä ja vaihdoin reilusti kävelyyn aina ylämäkien kohdalla, sykepiikkejä välttääkseni. Ja totta kyllä on, että pelkkä kävelykin voi joskus olla tosi raskasta, erityisesti ylämäkeen!

      Kiitos vielä kerran tsemppauksesta, ja sitä samaa myös sinulle :) HCR:ään on enää muutama viikko, jänskää!!

      Poista
  6. Moikka!

    Älä ainakaan missään nimessä anna periksi tai luovuta!!!!
    Minulla on ihan samoja haasteita eli juokseminen matalilla sykkeillä on ihan toivotonta. :) Miksi sinun pitäisi juosta se puolikas matalilla sykkeillä tai miksi et voisi juosta 160-165 sykkeillä? Tärkeintä on, että fiilis on hyvä ja tuntuu hyvälle! Niinhän ne huippu-urheilijatkin tekee, että kisoissa mennään niin kovaa kuin sinä päivänä kykenee.

    Ja minun mielestä sinun ei missään nimessä myöskään pidä heittää sykemittaria nurkkaan. Ajattele sykemitari sinun palvelijana, älä ole sen orja. :)

    Tsemppiä hurjasti ja treeni-iloa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Annis! Kiitos kannustuksesta ja vertaistuesta <3 Esitit hyvän kysymyksen, että olisiko se sitten niin kauheaa juosta se puolikas noilla 160-165 sykkeillä? Olisihan se toki aikamoinen rasitus kropalle, mutta silti aika lyhytaikainen (no alle 3 tuntia joka tapauksessa :D). Todennäköisesti puolikkaalla on nimenomaan tärkeää se, miltä jaloissa ja kropassa tuntuu, ei niinkään se sattuuko syke olemaan 148 vai 165. Jos tavoittelisin jotain alle kahden tunnin aikaa, niin sitten saattaisi merkitystä ollakin, mutta nyt lähinnä tavoitteena on "selviytyminen" :D Aikatavoitteita voi asettaa myöhemmmillä puolikkailla, jos siltä tuntuu, mutta ekalla vaan kokeillaan miltä pitkä matka tuntuu. Ja tosiaan, tuskin sykemittaria kuitenkaan kokonaan hylkään, mutta joillakin lenkeillä saatan katsoa keskisykkeen vasta lopussa, jotta se sykeseuranta ei olisi koko ajan päällimmäisenä mielessä. Nyt kun luonto alkaa herätä kevääseen, on kivaa keskittyä myös sen seurailemiseen sykemittarin sijaan. Eilenkin näin västäräkin :)
      Treeni-iloa kovasti myös sinulle ja ihania kevätlenkkejä!

      Poista
    2. Mä pystyn niin hyvin samaistumaan noihin sinun "sykehaasteisiin"! Vuosi sitten, kun aloin juosta/hölkätä, niin musta tuntui, ettei mun tarvitse kuin katsoa sykemittariin tai ajatella lenkille lähtöä ja syke on 200! Viime vuonna minun oli tarkoitus juosta syksyllä puolikas. Koska aloin vasta huhtikuussa juosta, treenasin ainoastaan korkeilla sykkeillä, kun siinä ajassa peruskestävyyttä ei ehtinyt harjoitella puolikkalle. (Jota en muuten koskaan juossut! :))
      Syksyllä ja talvella en juossut lainkaan. Nyt olen päättänyt kokeilla taas treenata matalilla sykkeillä ja toistaiseksi on onnistunut joten kuten.

      Ja myös sykemittariajatuksiin voin samaistua. :) Seuraan sitä koko lenkin. Äsken kävin juoksemassa tämän viikon pitkän lenkin ja kyllä siinä tuli mittaria seurattua aktiivisemmin kuin ympäristöä. :) Tarkoitus oli juosta alle 165 sykkeillä, mutta kyllä ne mäet nosti sen aina lähemmäksi 170:tä. Olin ajatellut, että aina kun syke nousee yli 165 kävelen vähän aikaa, mutta tänään en malttanut. :D

      Iloista lauantaita!

      Poista
    3. Heh, meille molemmille voisi tehdä hyvää juosta pari lenkkiä silleen, ettei seuraa sykkeitä lenkin aikana! Kauhistelee sitten vasta kotona lopputulosta ;D Mutta siis sen olen itsekin huomannut, että syke nousee vähän jo pelkästään sen seuraamisesta! Jotain positiivista kehitystä tässä on onneksi havaittavissa, kun enää en ihan 180 sykkeillä juokse kuten alussa. Osittain johtunee siitä, että vaihdan suosiolla nykyään reippaaseen kävelyyn ylämäissä. Ei se lenkin kokonaisvauhtiin kauheasti vaikuta, vaikka välilä kävelee 20 sekuntia, mutta sykkeisiin kyllä! Tsemppiä matalansykkeen treeneihisi! Minä jos kuka tiedän miten haastavaa se on ;)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...