9. tammikuuta 2013

Miksi ihmeessä puolimaraton?

Olen kyllä miettinyt miksi ihmeessä minä, joka en ole koskaan pitänyt juoksemisesta, olen nyt yhtäkkiä päättänyt juosta itseni puolimaratonille. Syitä on toki monia, mutta yksi tärkeimmistä on se, että haluan yksinkertaisesti näyttää itselleni (ja vähän myös muille ;)), että pystyn siihen.  Koko ajatus puolimaratonin juoksemisesta tuntuu niin älyttömän absurdilta, että ei oikeastaan jää muuta vaihtoehtoa, kuin juosta se :D

 Kuva täältä

Toinen motivaation lähde on toki se, että olen väsynyt nykyiseen olotilaan ja vointiin. Vuosi toisensa jälkeen painoa on kertynyt lisää, enkä ole enää vähään aikaan viihtynyt vartalossani kovin hyvin. Jos juoksemisen avulla saan painoa hieman alas, ja samalla koen ihania itsensä voittamisen hetkiä, niin mikäs sen mukavampaa :) Juoksemisen taustalla on siis myös halua todistaa itselleni, että pystyn parempaan ja ansaitsen enemmän!


 Kuva täältä

Kolmas syy on uteliaisuus. Lähipiirissäni on muutama juoksija, ja he usein kertovat miten hyvä olo juoksemisesta tulee. Minä en ole koskaan tuota tunnetta kokenut ja haluankin nyt ottaa selvää pystynkö minäkin saamaan juoksemisesta energiaa ja ihanaa fiilistä. Olisi mahtavaa pystyä juoksemaan metsäpolulla ilman sitä kuuluisaa verenmakua suussa, tai kamalaa hapottavaa tunnetta reisissä ja pohkeissa.

Jos joku juoksusta nauttiva sattuu lukemaan tätä blogia, niin kerros ihmeessä minulle ja muillekin miten hyvä olo siitä juoksemisesta tulee! :)

Ps. Olen käynyt blogin aloittamisen jälkeen muutamilla ihan hyvilläkin lenkeillä, mutta niistä lisää myöhemmin. Edistystä on selvästi havaittavissa!! :) Kerrankin olen malttanut lähteä liikkeelle rauhallisesti, omaan kuntotasooni nähden sopivalla vauhdilla. Kiva ja iloinen olo!

4 kommenttia :

  1. Mä olen oppinut nauttimaan juoksusta tosi paljon. Alussa nautin hiljaisemmista, ei-niin rankoista lenkeistä, mutta nyt kun olen juossut enemmän olen myös alkanut nauttia ihan niistä rajuimmasti intervallitreeneistäkin. En osaa sanoa mikä saa nauttimaan juoksusta, mulle se on vaan se juokseminen itsessään, tunne siitä että on vapaa, että jalat vievät eteenpäin. Luulen, että se ei tule kuin juoksemalla...

    Tänäänkin oli taas niin täydellinen juoksulenkki tuolla loskassa, että ei siitä voi kuin nauttia!:)

    VastaaPoista
  2. Oi, kuulostaa hyvältä :) Odotan jo innolla tuota tunnetta! Pieniä häivähdyksiä olen siitä jo saanut kokeakin, mutta suurimmaksi osaksi on vielä aikamoista puserrusta lähes maksimisykkeellä. Se on kuitenkin tosi motivoivaa huomata, että juosten kunto kyllä tuntuu kohoavan melko nopeasti :)

    VastaaPoista
  3. Ilman muuta vaihdat lenkit kävely-juoksuun, jos toinen vaihtoehto on, että juokset maksimit taulussa. esimerkiksi 5min kävelyä, 5min juoksua vaikka neljä kertaa on jo aika hyvä alku ;) Sitten voi pidentää matkoja, tai vaihtaa jossain kohtaan 10min 5min -syklille. Hyvältä muuten kuulostaa, ja kivanoloinen blogi! Jään seuraamaan mielenkiinnolla sun matkaasi kohti unelmaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kommentistasi ja kannustuksesta :) Olenkin tehnyt niin, että vaihdan pienimmässäkin ylämäessä kävelyyn, mutta alamäet ja tasaiset pätkät yritän juosta parhaani mukaan. Välillä toki lyhyitä parin sadan metrin kävelyitä joutuu ottamaan tasamaallakin, mutta eteenpäin mennään koko ajan :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...