6. tammikuuta 2013

Ensimmäiset kilometrit!

Pari vuotta sitten vielä vannoin, että ainoa hetki, jolloin aion ottaa juoksuaskeleita, on silloin kun olen myöhässä bussista ;) Tämän puolimaraton-päähänpiston vuoksi olen kuitenkin raahautunut jo viisi kertaa (!) talviselle lenkkipolulle! Lähtökohdat juoksuharrastuksen aloittamiselle eivät olleet järin hyvät, nimittäin syksyn 2012 hikiliikuntakerrat voi varmasti laskea kahden käden sormilla, ja muutama varvas siihen päälle. Taisin kulkea jonkinlaisessa kaamoshorroksessa koko syksyn, ja houkuttavin reitti töistä kotiin kävi aina kaupan kautta kotisohvalle, kynttilänvaloon, fleece-viltin alle.

Spontaanista hetken mielijohteesta ensimmäinen juoksukerta kuitenkin koitti joulukuun puolivälissä; taivaalta satoi isoja lumihiutaleita, eikä pyöräteitä oltu aurattu vähään aikaan. Minläänlaisia oikeita juoksuvarusteitahan minulla ei ollut, vaan vedin jalkaan painavat vaelluskengät ja niskaan rännänkestävän tuulipuvun. Sitten vain Sporsttracker päälle, ja päätös, etten pysähdy ennen kuin 4 kilometriä on mittarissa. Siinä minä sitten kynnin  lumista pyörätietä pitkin, huimalla 7 km:n keskituntinopeudelle ja vilkuilin noin 100 metrin välein Sportstrackeria, joka kerta varmana siitä, että edellisen vilkaisun jälkeen olen varmasti juossut ainakin 500 metriä. Ja järkytys oli joka kerta yhtä suuri kun matkaa olikin taittunut vain se 100 :D

Hammasta purren juoksin kuin juoksinkin sen 4 km, joskin pari venyttelytaukoa oli pakko pitää välillä. Viimeiset sadat metrit syke huiteli ihan maksimeissa (päälle 180), vaikka nopeus oli siis edelleen se 7km/h ;D Mutta oli kulkaas ihan mieletön voittajafiilis kun seison kodin eteisessä, silmät ja korvat täynnä lunta, endorfiinimyrskyn virratessa jäsenissä!

Olikohan mun ensimmäisen juoksukerran varusteet suhteessa yhtä asialliset kuin tällä herralla? :)

Nyt olen vaihtanut vaelluskengät upouusiin juoksukenkiin ja ladannut puhelimeen tsemppaavaa treenimusiikkia. Tuntuma sillä viidennellä juoksukerralla olikin jo aivan eri, ja ihan ohikiitäviä hyvänolon hetkiäkin tuli jo lenkin aikana koettua. Syke nousee kuitenkin nopeasti lähelle maksimia, eikä laske ellen vaihda hyvin rauhalliseen kävelyyn. Noilla sykkeillä en varmasti pysty 2-3 tunnin puolimaratonia juoksemaan!
 Uudet tossut :) Kuva täältä.

Olen miettinytkin, että olenkohan lähtenyt liian rajusti liikkeelle, eli pitäisikö minun jotenkin vaihdella hölkän ja kävelyn välillä nyt kun kunto vielä on näin heikoissa kantimissa? Toisaalta sisu ei useinkaan anna periksi vaihtaa kävelyyn, varsinkaan kun on talven pimeimpänä aikana saatu potkittua itsensä pois sieltä ihanan punaisen viltin alta...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...